3. lokakuuta 2022
Kohtaan työssäni psykoterapeuttina nuorten vanhempia ja keskustelen heidän kanssaan nuoruusiän mukanaan tuomista haasteista, jotka näkyvät perheen arjessa monin tavoin. Vanhemmat kuvaavat nuoren muuttumista sulkeutuneeksi, omaan huoneeseensa vetäytyväksi ja ärtyneeksi. Kotona on tiskejä ja pyykkejä, joiden olemassaoloa nuori ei tunnu rekisteröivän eikä häntä tahdo saada viemään ulos koiraa eikä roskapussiakaan. Vanhemmat miettivät voiko kotitöiden tekemistä vaatia nuorelta, joka saattaa raivostua kun häntä puhutellaan ja vetäytyä yhä etäämmälle oman huoneensa uumeniin. Ilmapiiri kotona on kireä. Näkyvästä kaaoksesta puhuminen on ehkä helpoin tapa tuoda konkreettisesti esiin vastaanotolla se, miten vaikeaa omaan lapseen on saada yhteys muuttuneessa tilanteessa - kun hänestä on tullut nuoruusikäinen.
Nuoruusiässä tapahtuu paljon. Nuoren kehossa ja aivoissa tapahtuu valtavia muutoksia, joihin nuoren tulisi kyetä sopeutumaan nopeassa tahdissa. Monet nuoret kipuilevat ulkonäköön, sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvien teemojen kanssa. Kaverisuhteet ja harrastukset tulevat erittäin tärkeiksi ja saman aikaisesti niihin voi liittyä paljon haasteita. Opiskelussa edellytetään itseohjautuvuutta ja uuden tiedon omaksumista. Ammatin valintaa aletaan koulussa pohjustaa jo hyvin varhain. Lisäksi nuoria huolestuttaa muun muassa ilmastokriisi, kansainväliset konfliktit, taloudelliset seikat ja omat tulevaisuuden näkymät. Nuori saattaa kokea joutuvansa ratkaisemaan ylivoimaisilta tuntuvia ongelmia ja hän saattaa kokea jäävänsä sietämättömien tunteidensa kanssa aivan yksin.
Nuoruusiän tärkein kehitystehtävä on vanhemmista itsenäistyminen. Jotta irrottautuminen tulisi mahdolliseksi, nuoren on löydettävä ja otettava käyttöön oma sisäinen tahtonsa ja voimansa. Vanhempien toiveisiin ja odotuksiin mukautuminen voisi olla ristiriidassa nuoren omien persoonallisten toiveiden ja tavoitteiden kanssa. Tässä elämänvaiheessa nuori on herkillä ja jokainen vanhemman esittämä kommentti voi nuoren korvissa kuulostaa syytökseltä, vaatimukselta tai moitteelta. Kotitöistä puhuminen voi tuntua siltä, että vanhempi on kiinnostunut vain ulkoisista seikoista, eikä nuoresta itsestään. Tulemme puhuneeksi nuorelle tiskeistä, kun oikeasti haluaisimme sanoa että hän on meille tärkeä.
Mistä oikeastaan puhumme, kun puhumme arjen haasteista? Vanhempia painaa huoli nuoren tulevaisuudesta ja pärjäämisestä. Ovatko vanhemmat osanneet antaa oikeat opit, neuvot ja eväät? Vanhemmat kamppailevat syyllisyyden tunteiden kanssa ja miettivät olisiko jotain pitänyt tehdä toisin. Nuoren jäätävät kommentit voivat tuntua loukkaavilta ja välinpitämättömiltä. Vanhemmista saattaa tuntua, ettei heitä enää kunnioiteta tai ettei heitä enää tarvita. Puhumme siis oikeastaan vaikeista tunteista, joita nuoren muuttunut olemus ja käytös herättää. Epävarmuudesta, avuttomuudesta ja syyllisyydestä. Nuori laittaa vanhemmat kokemaan nahoissaan sen, miten epävarmalta ja keinottomalta hänestä itsestään tuntuu. Nuoren viesti vain on ristiriitainen. Hän toisaalta pyytää vanhemmiltaan apua ja toisaalta työntää heitä kauemmas. Vanhemmilla voi olla hyviä ratkaisukeinoja tilanteisiin, mutta nuori ei oikeastaan halua kuulla niitä. Nuori haluaisi vain, että häntä kuunneltaisiin. Tai että hänet jätettäisiin rauhaan.
Vanhempien on tärkeää saada riittävästi tukea, jotta he jaksavat tasapainotella sen kanssa, miten antaa nuorelle riittävästi tilaa kasvaa omaksi itsekseen ja saman aikaisesti pysyä nuoren tukena. Kun vanhemmilla on mahdollisuus jakaa ja puhaltaa ulos turhautumistaan, he jaksavat paremmin luottaa siihen, että voimme yhdessä selvitä hengissä yli tämän haastavan elämänvaiheen. Umpikujalta näyttänyt kaoottinen kotitilanne alkaa selkiytyä ja erilaisia ratkaisuja alkaakin hahmottua pikkuhiljaa.
Oma esikuvani nuoruusikäisten äidistä löytyy Harry Potterin taikamaailmasta. Harryn parhaan ystävän äiti, Molly Weasley on lämmin ja huolehtivainen äitihahmo, joka uskaltaa näyttää räiskyvät tunteensa avoimesti. Hän antaa lastensa kuulla kunniansa jos nämä ovat mokailleet, mutta ei muutu ankaraksi ja tuomitsevaksi pysyvästi, vaan voi myös pyytää ja antaa anteeksi. Molly on itsekin epätäydellinen ja erehtyväinen ja hänelle voi esittää kritiikkiä ilman, että hän menisi siitä rikki. Hänen kotinsa ja keittiönsä on kodikkaan sotkuinen ja hän huolehtii avokätisesti ja anteliaasti siitä, että kaikkien vatsat ovat täynnä ja kun jollakin on huolia, hän laittaa teepannun tulille. Hänellä on supervoimia, joita meillä muilla ei ole ja hän hoitaa tiskit taikasauvan heilautuksella. Mollyssä on kuitenkin arvokkainta se lämpö ja välittäminen, jota hän anteliaasti jakaa. Nuoret kääntävät meille vanhemmille selkänsä, mutta vanhempien tehtävä on pysyä lämpimän lieden äärellä ja yhä tarjota teetä, siitä huolimatta, ettei se aina nuorille maistu. He palaavat luoksemme kyllä.
Pauliina Manninen
Kouluttajapsykoterapeutti
