Perheterapia psykoterapiamuotona

KUKA ON PERHETERAPEUTTI?

Perheterapeutti on koulutettu psykoterapeutti, jolla on taustallaan soveltuva ammatillinen koulutus useimmiten terveydenhuollosta tai sosiaalialalta, sekä riittävästi mielenterveysalan tai sitä vastaavaa asiakastyökokemusta ja henkilökohtainen soveltuvuus alalle. Psykoterapeutti on suojattu ammattinimike, ja Valvira myöntää oikeuden käyttää tätä nimikettä psykoterapeutiksi kouluttautumisen jälkeen. Pari- ja perheterapiakoulutuksissa voi olla erityisiä painopisteitä tai viitekehyksiä (esimerkiksi psykodynaaminen/psykoanalyyttinen, traumafokusoitu, tunnekeskeinen), mutta usein perheterapeuttien työote on integratiivinen ja siinä voi yhdistyä monenlaiset taustateoriat.

MISSÄ TILANTEESSA PERHETERAPIA VOI AUTTAA?

Perheterapiaa voidaan käyttää hoitomuotona silloin, jos perheessä on vuorovaikutukseen liittyviä ongelmia, ristiriitoja tai perheensisäisiä konflikteja. Myös perheen elämänkriiseissä perheterapia soveltuu hyvin hoitomuodoksi, esimerkiksi silloin, jos perhettä kohtaa traumaattinen tapahtuma, jos perheenjäsen sairastuu vakavasti (joko fyysiseen tai psyykkiseen sairauteen), tai on huolta vanhemmuuteen tai lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyvistä asioista. On hyvä muistaa, että perheterapiaa voidaan käyttää psykoterapiamuodoksi myös yhden perheenjäsenen, joko lapsen, nuoren tai aikuisen mielenterveyden häiriön hoidoksi ilmankin, että perhesuhteisiin liittyy mittavia ongelmia. Perheterapia voi olla ainoa hoitomuoto ja toteutua sellaisenaan, tai muun hoidon (kuten esimerkiksi lääkehoidon tai yksilöpsykoterapian) tukena. Yksittäisen perheenjäsenen sairaus tai mielenterveyden häiriö vaikuttaa jollain tavalla kaikkiin perheenjäseniin. Lasten ja nuorten hoidoissa olisi tärkeä jollain tavalla aina huomioida ne lähisuhteet, joissa lapsi arkea elää, ja joissa oirehdinta useimmiten myös on näkyvää ja vaikeudet tulevat esille. Tutkimukset osoittavat, että perheterapia on tuloksellista mm. mieliala- ja ahdistushäiriöiden, pakko-oireiden, syömisongelmien, päihdeongelmien, somaattisten sairauksien aiheuttamien psyykkisten oireiden ja skitsofrenian hoidossa, erityisesti silloin kun tilanteeseen liittyy myös ristiriitoja perhesuhteissa.

KETÄ PERHETERAPIAAN OSALLISTUU?

Perheterapiaan osallistuu ne perheenjäsenet, jotka ovat halukkaita tulemaan mukaan perheterapiatapaamisille. Jokaisella käynnillä ei suinkaan tarvitse aina olla koko perheen paikalla, vaan perheterapiaprosessi voi toteutua monimuotoisesti siten, että eri tapaamisiin voi osallistua joko koko perhe, osa siitä (esimerkiksi lapsi ja vanhempi, pelkästään vanhemmat, pelkästään sisarukset), tai yksittäinen perheenjäsen, sen mukaan mikä on terapiaprosessin kannalta perusteltua. Perheen kanssa sovitaan ja suunnitellaan yhdessä, ketä kulloinkin on paikalla.

Perheterapia ei ole pelkästään ydinperhettä varten, vaan siihen voi osallistua myös muita merkityksellisiä lähipiirin jäseniä, kuten isovanhempia, sisaruksia, entisiä tai uusia perheenjäseniä. Perheterapia voi toteutua myös aikuisen lapsen ja hänen vanhempiensa välillä.

PERHETERAPIAN TIIVIYS JA KESTO?

Perheterapia voidaan sopia toteutuvaksi tiiviydeltään sen mukaan, mikä on tarkoituksenmukaista perheen tilanteen ja tuen tarpeen kannalta. Kriisitilanteessa perheterapia voi toteutua tiiviistikin, esimerkiksi viikon välein, kun taas pitkäaikaisemmassa työskentelyssä tapaamisia voi olla 2-3 viikon välein. Kesto voi vaihdella lyhytterapiasta (esim. 10-15 tapaamiskertaa) pitkäaikaiseen hoitoon, jopa useiden vuosien mittaiseen terapiaprosessiin asti.

MITÄ PERHETERAPIASSA TAPAHTUU?

Yhteisen työskentelyn alussa perheterapeutti tutustuu perheen tilanteeseen ja arvioi yhdessä perheen kanssa perheterapian mahdollisuuksia. Perheterapiahoitoon päädyttäessä terapialle asetetaan yhdessä perheen kanssa työskentelyn tavoite. Tapaamisilla keskustellaan esimerkiksi perheestä, perhesuhteista, tunteista, kommunikaatiosta ja vuorovaikutuksesta, ja pyritään löytämään ymmärrystä ajankohtaisesti perhesuhteita kuormittavista tekijöistä ja niiden taustoista. Tärkeänä tavoitteena on aina vahvistaa perheessä jo olemia voimavaroja ja niitä asioita, jotka jo toimivat. Silloin kun lapsia on mukana terapiatapaamisilla, usein hyödynnetään myös erilaisia toiminnallisia menetelmiä kuten esimerkiksi erilaisia kortteja, piirtämistä, leikkiä, sukupuun laatimista, pelaamista, valokuvia tai muita luovia menetelmiä. Nämä kytketään aina osaksi terapeuttista työskentelyä. Perheterapiatapaamiset mahdollistavat usein sellaisten ilmiöiden, asioiden tai suhteiden käsittelyä, joihin perheen on ilman ulkopuolista apua ollut vaikea pysähtyä tai niistä on ollut vaikea puhua. Perheterapeutti auttaa turvallisesti rakentavan keskusteluyhteyden ja vuorovaikutustavan löytymisessä. Turvallinen tila luo mahdollisuuden psyykkisesti merkityksellisten asioiden prosessoimiselle. Kaikkien tapaamisiin osallistuvien perheenjäsenten ääni on yhtä tärkeä. Kuunteleminen, kuulluksi tuleminen ja pyrkimys ymmärtää toisia on keskeistä työskentelyssä.

MIKÄ PERHETERAPIASSA AUTTAA?

Perheterapiassa hoidetaan sekä yksilöä, että koko perhettä ja heidän välisiä suhteitaan. Tutkimusten mukaan myös perheenjäsenet hyötyvät hoidosta. Perheterapeutti ei neuvo, ohjaa tai anna valmiita ratkaisuja, vaan auttaa perheenjäseniä itse löytämään heidän kannaltaan merkityksellisiä oivalluksia suhteisiin ja vuorovaikutukseen liittyen. Tällä tavoin perheterapiassa on mahdollisuus löytää rakentavampia tapoja kommunikoida ja olla vuorovaikutuksessa perheenjäsenten kanssa, uudenlaisia tapoja toimia, ajatella ja löytää merkityksiä asioiden välille. Kun uudenlaista ymmärrystä terapiatapaamisilla keskusteltuihin asioihin löytyy sekä perheenjäsenten välille että perhesuhteisiin, syntyy myös hyvinvointia palvelevia tapoja toimia perheenä ja perhesuhteissa heidän omassa arjessaan.

MITEN PERHETERAPIAAN PÄÄSEE?

Perheterapiaa voi saada omakustanteisesti, ja myös osa sairaskuluvakuutuksista voi korvata perheterapiaa, mikäli vakuutus kattaa psykoterapiakuluja. Osa kunnista voi myöntää palveluseteleitä tai perheterapiaa ostopalveluna. Tietyissä tilanteissa perheterapiaa voi saada myös KELAn tukemana, kuten KELAn kuntoutupsykoterapiana 16-67 -vuotiaan henkilön mielenterveyden häiriön hoitona, tai yksilöpsykoterapian rinnalla, silloin kun muut edellytykset KELAn kuntoutuspsykoterapialle täyttyy. Kaiken ikäiselle kuntoutujille perheterapia voi toteutua myös KELAn vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena, mutta tässä täytyy myös täyttyä KELAn edellytykset tälle kuntoutusmuodolle.

Laura Widenius
Lastenpsykiatri
Perhepsykoterapeutti ja työnohjaaja