Alkoholi lapsiperheessä

Tammikuu on usein aikaa, jolloin ihmiset pysähtyvät miettimään elintapojaan. Alkoholinkäyttö on yksi kestoteemoista, jotka nousevat säännöllisesti keskusteluun myös mediassa. Viimeksi pari viikkoa sitten Laura Friman kirjoitti Helsingin Sanomien kolumnissaan alkoholiongelmastaan, jossa kriteerit eivät perinteisillä kulutusmäärien mittareilla täyttyisi. Hän koki ongelmakseen sen, että alkoholi kuuluu jokaiseen tilanteeseen, jossa se on sosiaalisesti hyväksyttyä. Päihdelääketieteen asiantuntijalääkäri Harri Seppälä kommentoi myös Helsingin Sanomissa hienosti kolumnia näkökulmasta, että ongelmallisen käytön arviointi ei ole yksioikoista. Vaikka määrät olisivat hallinnassa, voi pohtia esimerkiksi näytteleekö alkoholi liian suurta roolia omissa ajatuksissa. Parhaimmillaan kuitenkin alkoholin käyttöön liittyy myös positiivisia asioita, kunhan tasapaino säilyy, muistuttaa Seppäläkin.

Aiemmin ilmestyneeseen Helsingin Sanomien Meidän perhe -lehden juttuun alkoholinkäytöstä lapsiperheessä haastateltiin asiantuntijoina minua ja A-klinikkasäätiön ylilääkäriä Kaarlo Simojokea. Jopa 2500 isää ja äitiä vastasi tuolloin lukijakyselyyn omasta alkoholinkäytöstään lasten läsnä ollessa.

Ajattelen, että otsikko ”Alkoholinkäyttö lapsiperheessä” nostaa keskusteluun jokaisen perheenjäsenen tarpeet. Kuitenkin moni herkästi kuulee tämän tyyppiset otsikot vanhempia syyllistävinä muistutuksina, vaikka ne eivät olisi tarkoitettu sellaisiksi. Itse halusin lähteä HS:n juttuun mukaan siitä näkökulmasta, että perheessä on monia ihmisiä, joista jokaisella on keskenään erilaiset tarpeet. Jos haluamme, että vanhemmat voivat hyvin omassa roolissaan, ajattelen, että kaikista aiheista tulisi keskustella aika rehellisesti. Mitä tulisi tehdä, jos perheenjäsenten tavat tyydyttää tarpeitaan eivät aivan sovi keskenään yhteen?

Kaikille ihmissuhteille tyypillistä on, että osapuolet joutuvat joustamaan jossain asioissa, jotta yhdessä oleminen loksahtaa kohdilleen. Perheissä sopeutuja on yleensä lapsi, vaikka vanhemmistakin tuntuu, että he muokkaavat elämänsä uusiksi lapsen vuoksi. Lapsi asettuu aina siihen tapaan olla, joka hänelle on perheessä annettu.

Yhteiskunnan normien edessä vanhemmat joutuvat usein aika ristiriitaisten odotusten eteen. Ennen lasta elämä on ehkä vuosien ajan ollut opiskelijaelämää, jossa ympäristö opetti humalahakuiseen juomiseen. Yllättäen vanhempi on tilanteessa, jossa on tabu enää kaivata menneeseen elämäntyyliin. Hän ehkä yrittää pakottaa itsensä yleisesti hyväksyttyyn viinilasilliseen hyvän ruuan kanssa. Näin käyttö on kohtuullista ja kestää päivänvaloa. Kun asiaa ei ole itse miettinyt läpi, saattaa kuitenkin vahingossa ottaa sen verran lisää, että määrä onkin liikaa lapsen läsnä ollessa. Silloin koetaan herkästi syyllisyyttä ja perustellaan juoman määrää itselleen. Avoin omien tarpeiden miettiminen on paras tapa varmistaa lapsen turvallisuus. Siinä, kun välillä pyytää lastenhoitoapua päästäkseen lenkille, voi yhtä hyvin myöntää tarpeen lähteä yöksi ystävän luo viinipullo mukanaan.

Tärkeintä lapsen kannalta on estää vahingossa lipsahtaneet ylilyönnit kotona. Kysymys on tärkeä, koska nykyään 77 % juodusta alkoholista juodaan kotona (Lähde: Juomatapatutkimus 2016, THL). Moni kokee raskaaksi ainaisen vastuullisen roolinsa, josta loman saaminen on erittäin tärkeää. Jos kokee olevansa kovin ahtaalla, ei ehkä keksi muita palautumisen keinoja, kuin joka iltaisen lasillisen. Huonoa vointia lisää oma morkkis.

Mitä rehellisemmin asioista puhutaan, sitä toimivampiin ratkaisuihin päästään. Alkoholi kannattaa nähdä riippuvuutta aiheuttavana aineena, joka tuo elämään iloa ja kohokohtia, kuten muukin herkuttelu. Kaikkien nautintoaineiden kanssa tarvitsee olla tarkkana, että ne pysyvät renkeinä eivätkä nouse isänniksi, eli että ne eivät määrää ja hallitse omaa toimintaa. Terveellisestä suhteesta alkoholiin ajattelen, että se tarkoittaa latautumatonta, joustavaa ja avointa. Jos aihe herättää ärtymystä tai puolustautumista, siihen ehkä liittyy jotain hankalaa. Oman hyvinvoinninkin vuoksi on tärkeää pysähtyä miettimään, mitäköhän se voisi olla.

Minulta on kysytty myös vinkkejä terveelliseen alkoholikasvatukseen. Ajattelen, että alkoholista puhuminen lapselle kuuluu sellaisiin vähän hankalampiin aiheisiin, joiden edessä monet kokevat avuttomuutta. Näihin pätee vinkki: näytä mallia, kuinka sinä uskallat puhua kaikesta.

Tästä lisää myös edellisessä blogissani: Näin puhut lapsen kanssa vaikeista asioista.

Kun se päivä koittaa, että lapsi tulee pudottamaan vaikean kysymyksen syliin, mitä silloin vastataan? Lähestytään pulmaa toisesta suunnasta: estetäänkin liian suurten kysymysten muodostuminen jo alkuunsa. Tabujen hälventämisessä paras keino on tehdä aiheita arkisiksi, eli huolehtia siitä, että lapsi on kuullut niistä useaan otteeseen. Yhdellä kerralla ei tarvitse antaa tyhjentävää, valmiiksi mietittyä vastausta. Lasta kannustetaan taaperosta asti kysymään hienoja kysymyksiään ja vaikeustaso syvenee vuosien edetessä. Näin lapselle on teini-ikään mennessä muodostunut käsitys alkoholistakin, sen vaikutuksista, riskeistä ja myönteisistä puolista, ja kuinka se lain mukaan kuuluu aikuisille. Siitä puhutaan oikeilla sanoilla, eikä peiteilmaisuilla, kuten ”aikuisten mehu”. Kun lapsi kysyy mitä lasissa on, hänelle kerrotaan totuus sopivalla tasolla.

Opetetaan, että alkoholi voi olla lisämausteena elämässä, mutta kuten karkkia, sitäkin tulee käyttää sopivasti ja lopettaa ajoissa. Lapsen on hyvä nähdä myös tilanteita, joissa aikuinen kieltäytyy alkoholista, vaikka muut ottavat sitä. Hänen halutessaan maistaa vanhemman lasista, hänelle voi sanoa, että alkoholi ei aineena sovi alaikäisten keholle ja kehittyville aivoille. Yleisesti ottaen ikärajoihin kannattaa luottaa – myös elokuvien ja pelien kohdalla. Jos lapsi on tottunut ajattelutapaan, että sääntöjä pyritään noudattamaan, ei sekään tule yllätyksenä, että alkoholin kanssa noudatetaan lakia.

Jos lapsi tuo esille, että vanhemman viinilasillinen ärsyttää, aihetta ei kannata ohittaa, vaan osoittaa sekin keskustelu sallituksi. Vaikka aikuiset eivät käyttäisi alkoholia yli terveyssuositusten, olen usein kuullut pienenkin käytön harmittavan lapsia. Monelle on epämiellyttävää jo sekin, että tunnistaa vanhemman kireyden työpäivän jälkeen ja tietää tämän tarvitsevan lasillisensa.

Tärkeää alkoholikasvatuksessa on myös huolehtia nuoresta, tietää missä tämä liikkuu ja mitä tekee. Hän tietää, ettei ole mahdollista käyttää päihteitä niin, että vanhemmat eivät huomaisi tai ottaisi sitä puheeksi. Kun nuori käy ulkona kavereiden kanssa, hänen kanssaan on hyvä pyrkiä pitämään jutteluyhteys ennen ja jälkeen reissun. Jutella paljonko juotiin tai joiko joku liikaa, luottamusta rakentaen. Hyvä tapa osoittaa välittämistä ja myös pitää kontrollia on hakea nuori sovitusti kotiin. Se voi hillitä nuoren päihteidenkäyttöä, jos hän tietää kohta istuvansa samassa autossa vanhemman kanssa. Tässä yhteydessä kehotan myös pitämään silmät auki sille, että kannabis on noussut erittäin merkittävään asemaan nuorten päihdekulttuurissa.

Jos keskustelu alkoholista on latautunut, niin keskustelu alkoholista lapsiperheessä on äärimmilleen latautunut. Moni perustelee esimerkiksi alkoholinkäyttöä lasten seurassa sillä, että heidät on hyvä totuttaa sivistyneeseen käyttöön. Miksi sinä ajattelet niin? Mitä tapahtuisi, jos lapsi ei näkisi alkoholinkäyttöä? Mitä hän ei silloin osaisi? Liittyykö tämä ajattelutapa enemmän siihen, että aikuisille on hyväksyttävä tapa käyttää alkoholia? Voisiko lasten läsnäoloa vähentää alkoholinkäyttötilanteista, vai olisiko siitä heille jotain haittaa? Mitä lapsesi vastaisi, jos häneltä kysyisi? Onnistuuko näiden kysymysten pohtiminen neutraalisti, puolustautumatta?

Jos halutaan puhetta konkreettisista määristä, niin ajattelen, että terveyssuositukset kohtuukäytölle ovat lapsiperheessä liikaa. Jos lapsi osaisi vastata, hän toivoisi aikuisen pitävän mittarinaan ajokuntoa. Silloin aikuinen on se sama ja tuttu. Lapset haluavat aina tietää mitä odottaa ympäristöltä ja ihmisiltä. Heidän kokemusmaailmansa on hyvin erilainen, ja aikuisten arvio harmittomuudesta ei välttämättä istu tähän. Lasten pelot ovat usein aika totaalisia. Omat aikuiset ovat turvapesä; se ainoa pysyvä asia, kun maailma myllertää ympärillä. Pienikin muutos vanhemmassa voi tuntua suurelta.

Itse toivon alkoholin suhteen jotain muuta, kuin julkista väittelyä. Lopulta alkoholinkäyttö on yksi aikuisuuden asioista, joista jokainen on itse vastuussa sekä oman terveytensä että lasten vuoksi. Alkoholimäärät voivat kasvaa hiipimällä toleranssin muuttuessa. Internetin alkoholilaskurit ovatkin hyvä apuväline: santsilasin ottamiselle voi laskea sopivan kellonajan. Alkoholittomat viinit, oluet ja siiderit ovat nykyään erinomaisia.

Alkoholinkäytössä ei ole olemassa vain kahta ääripäätä: sopivasti – ei sopivasti. Jos sinusta tuntuu, että haluaisit vähentää kolme lasillista kahteen, asiaan voi tarttua yhtä ratkaisukeskeisesti, kuin juoksukouluun. Yksi treeni kerrallaan.

Sara Knuuti
Psykologi