4. huhtikuuta 2024
Laura Widenius
MENTALISAATIO APUNA PERHEEN VUOROVAIKUTUKSESSA
MITÄ ON MENTALISAATIO?
Mentalisaatiolla tarkoitetaan ihmisen kykyä pohtia ja havainnoida omia ja muiden mielen sisältöjä, kykyä ajatella ajatuksia, kokemuksia ja tunteita ilmikäyttäytymisen takana. Mentalisaatiokykyä on myös pyrkimys ymmärtää itseään ja toista, samalla tiedostaen sen, ettei koskaan voi täysin tietää mitä toinen ajattelee tai kokee.
Mentalisaatiokyky auttaa meitä havainnoimaan ja tulkitsemaan itseämme ja toisia vuorovaikutuksessa, sitä miten ajatukset ja tunteet vaikuttavat itseemme, toisimme, ja yhteiseen vuorovaikutukseen.
Mentalisaatio on kyky, ei synnynnäinen ominaisuus. Se on kehityksen tulos, ja mentalisaatiokykyä voi kehittää läpi elämän.
MENTALISAATIOKATKOKSET
Kaikilla meillä tulee mentalisaatiokatkoksia ja mentalisaation heikentymistä, reaktiivista automatisoitunutta toimintaa esimerkiksi voimakkaan tunnepitoisissa tilanteissa, kuormituksen/stressin lisääntyessä ja vuorovaikutukseen liittyvissä ristiriitatilanteissa. Myös mielenterveyden häiriöissä (esim. masennus, ahdistuneisuushäiriöt) mahdollisuus käyttää mentalisaatiokykyä heikentyy.
Mentalisaatiokatkoksia tulee kaikille, eikä tavoitteena olekaan pystyä aina pysymään rauhallisena tai ristiriidattomana. Kaikessa ihmisten välisessä olemisessa väärinymmärryksiä ja ristiriitoja syntyy, se on elävää elämää. Merkityksellistä on se, miten katkokset korjataan, millä tavoin yhteys palautetaan ja miten erimielisyyksiä tai väärinymmärryksiä niiden jälkeen käsitellään, miten vuorovaikutusyhteyteen palataan. On myös tärkeää tiedostaa, että lapsen ja vanhemman suhteessa vanhemmalla on aina vastuu yhteyden palauttamisessa ja siten myös mentalisaation käyttöön ottamisessa suhteessa lapseen kuin toisinpäin – lapsen mentalisaatiokyky on vasta kehittymässä, eikä lapsi vielä kykene ainakaan hankalissa tilanteissa mentalisoimaan aikuista.
Jos arjen hankalissa tilanteissa aikuinen reagoi reaktiivisesti/impulsiivisesti tai pelokkaasti, tai esimerkiksi arasti tai vetäytyvästi, lapsi ei saa tarvitsemaansa tukea ja huomiota omiin tarpeisiinsa tai tunnesäätelyn avuksi. Sen lisäksi lapsi joutuu kestämään hänen näkökulmastaan vaikean tai hankalasti käsiteltävissä olevan vanhemman reaktion, mikä lisää lapsen kuormitusta entisestään. Lapsi toimii parhaan kykynsä mukaan niillä keinoilla mitä hänellä juuri sillä hetkellä on käytössään.
VANHEMMAN MENTALISAATIO
Vanhemmuuden näkökulmasta on tärkeää ymmärtää, että kyky mentalisoida kehittyy lapselle mentalisoivien lähiaikuisten kanssa vuorovaikutuskokemuksissa. Vanhemman on tärkeää olla kiinnostunut lapsen näkökulmasta ja tarpeista ja sitä kautta saada lapselle kokemus, että hän tulee nähdyksi ja kuulluksi oman vanhempansa mielessä. Vanhemman ja lapsen välisessä vuorovaikutuksessa tunteet ja ajatukset ovat yhteydessä, mutta erillisiä omista tunteista ja ajatuksista.
Vanhemman toimiva mentalisaatiokyky luo lapsen kehitykselle suotuisamman ja säädellymmän vuorovaikutusympäristön. Kun vanhempi tiedostaa paremmin, miten itselle tai lapselle haastavissa tilanteissa toimii ja mitä sen taustalla on, löytyy enemmän ymmärrystä ja keinoja toimia lapsen kehitystä palvelevalla tavalla.
LAPSEN MENTALISAATIO
Mentalisaatiokyky kehittyy mentalisoivan aikuisen tuella. Noin 5-vuotiaalla lapsella on jo kyky erottaa sisäisen ja ulkoisen todellisuuden ero ja se, että ”ajatus on vain ajatus” ja siihen voi vaikuttaa; oma mieli on erillinen toisten mielestä ja tunteista.
Nuoruusikä on mentalisaation kehityksessä erityisen haasteellinen vaihe, sillä neurobiologiset muutokset vaikuttavat tässä kehitysvaiheessa mentalisaatiokykyä heikentävästi, kun aivojen ja hermosolujen yhteyksien uudelleen järjestäytyessä säätelytaidot ovat myllerryksessä. Vaikka nuoruusikä on myös suuren kehityspotentiaalin aikaa, mentalisaation näkökulmasta se on myös erityisen haavoittuvaa aikaa.
Erityishaaste mentalisaatiokyvyn kehitykselle on neuropsykiatrisissa häiriöissä. Erityisesti autismikirjon häiriöissä mentalisaatiokyky on rakenteellisesti rajoittunut tai puutteellinen. Tämä näkyy esimerkiksi vaikeutena ymmärtää ja pohtia abstraktilla tasolla omassa mielessä olevia kokemuksia ja tunteita, vähäisenä kiinnostuksena tai motivaationa muihin ihmisiin ja vaikeutena ymmärtää toisen ihmisen mieltä.
MENTALISAATIO PERHEEN VUOROVAIKUTUKSESSA
Perhe luo ympäristön, joka stimuloi mentalisaatiokyvyn heikentymistä päivittäin esimerkiksi voimakkaiden tunnetilojen noustessa tai ristiriitatilanteissa. Mentalisaatio ei ole mustavalkoisesti ”on-off”, vaan kyky saada mentalisaatiota käyttöön ja vuorovaikutuksen palvelukseen vaihtelee hetkittäin, sekä ulkoisista että sisäisistä tekijöistä johtuen. Mentalisaatiokyky voi heikentyä tai toisinaan kokonaan estyä, kunnes rauhoittumisen myötä mentalisaatiokykyä saadaan taas paremmin käyttöön ja yhteys toiseen palautuu.
Kyky mentalisointiin lisää mahdollisuutta ymmärtää ja tulkita lasta riittävän usein oikein. Se antaa myös keinoja toimia silloin, kun tulee vaikeuksia. Jo pelkästään omien tunteiden, ajatusten ja toimintamallien ja niiden taustalla olevien ilmiöiden parempi tiedostaminen auttaa sen ymmärtämiseen, miten ne vaikuttavat vuorovaikutukseen. Kun vanhempana itse pysyy säätelykykyisempänä, voi hankalissa tilanteissa paremmin huomioida myös lapsen näkökulman ja toimia rakentavammalla tavalla.
Mentalisaatiokyvyn lisääntyessä vanhemman ymmärrys lapsen näkökulmasta ja tarpeista lisääntyy, ja vanhempi oppii reagoimaan lapsen kehitystä palvelevalla tavalla (”behaviour becomes meaningful”).
TOIMIVA MENTALISAATIOKYKY?
Jo ymmärrys mentalisaatiosta ja sen vaikutuksesta omaan mieleen ja toimintaan vahvistaa vanhemman kykyä pohtia lapsen mielen tiloja, käytöksen/oireilun takana olevia tunteita ja lapsen kokemusta, ja mahdollistaa vanhemmalle kykyä toimia kannattelevasti ja ”ei-reaktiivisesti” stressaavissa tai tunnepitoisissa tilanteissa.
Toimiva mentalisaatio tukee lapsen kasvua, erillisyyttä, omia tunnesäätelytaitoja ja myös oman mentalisaatiokyvyn kehittymistä vahvistamalla turvallista ja sensitiivistä vuorovaikutusta perheenjäsenten välillä.
Laura Widenius
Lastenpsykiatrian erikoislääkäri
Perheterapeutti (mentalisaatioperheterapian täydennyskoulutus MBT-F)
Työnohjaaja
