13. helmikuuta 2022
Kati Hanioja
Katse perheeseen – miten perheterapiat toteutuvat etäyhteydellä?
Omat ennakkoluuloni murenivat keväällä 2020 , kun siirryin hieman vastentahtoisesti perheterapioiden läsnäolotapaamisten ohella videovälitteisiin etätapaamisiin.
Olin ajatellut, etteivät etätapaamiset voi mitenkään onnistua perheiden kanssa tai niiden hyöty olisi hyvin vähäinen. Etänä toteutettujen yksilöpsykoterapioiden osalta tuloksellisuudesta oli tehty tutkimuksia, mutta ajattelin sen rajautuvan vain niihin. Erheellisesti luulin, että perheenjäsenten tiivistäytyessä saman ruudun taakse, ilmeet, tunnelmat ja merkitykselliset teemat jäisivät huomaamatta ja keskustelu korkeintaan “mitä kuuluu” tasolle. Olin onneksi väärässä, sillä muutamien kuukausien ajan kaikki perheterapiavastaanottoni tapahtuivat etänä.
Ensimmäiset perheterapiatapaamiset etäyhteyksillä olivat harjoittelua: “miten tässä oikein ollaan ja miten asioista olisi tässä etäyhteydessä hyvä puhua”? Ne olivat sekä minusta että perheenjäsenistä jännittäviä ja sitä jännitystä sanoitettiin yhdessä. Jos ennen pandemiaa olimme ehtineet tavata perheen kanssa läsnä ollen samassa tilassa, tuntui luontevalta jatkaa tapaamisia etäyhteydellä. Sittemmin olen sovitusti toteuttanut lukuisia perheterapiaprosesseja alusta loppuun sujuvasti etäyhteydellä ja silloin lähitapaamista ei ole edes osannut kaivata.
Etätapaamisissa perheet ovat useimmin asettautuneet sohvalle ja sohvan viereen tai keittiön pöydän ääreen. Lasten on ollut helpointa osallistua samalla puuhaillen jotakin. Usein lapset ovat tuoneet ruudun ääreen pehmolelunsa, legonsa tai läksykirjansa, esitelleet lemmikkinsä tai huoneensa.
Kodissa saattaa soida ovikello, mehu kaatua pöydälle tai lapset riitelevät keskenään ja kilpailevat siitä kenen vuoro on näkyä ruudulla. Kotona perheenjäsenet saattavat olla rennommin kuin vastaanottotilassa. Jos lähitapaamisissa ajoittain taltutellaan kiukkuavaa lasta, on se etäyhteydellä perheterapeutille vaikea tilanne. Ruudun takaa rauhoittelu voi lisätä lapsen kiukkua ja silloin voi tietokoneen näyttökin olla vaarassa saada iskun tai potkun.
Etänä toteutuneet perheterapiakäynnit ovat peruuntuneet harvoin. Pieni flunssa ei haittaa ja lapsen sairastaessa vanhempi on yleensä lapsen kanssa kotona. Etätapaamiset säästävät myös aikaa, kun lapsia ei tarvitse odotella koulusta ja muistutella perheterapiaan lähdöstä tai saatella tapaamisten jälkeen kouluun, eri kouluihin tai päiväkotiin. Etätapaamisia voi toteuttaa yli kaupunkien, maakuntien ja maan rajojen.
Mistä sitten tietää sopivatko perheterapiatapaamiset juuri meidän perheelle etänä?
Vanhemmat ovat parhaimmat arvioimaan oman perheensä osalta etätapaamisten onnistumista ja sitä miten lapset jaksavat olla mukana ruudulla tapahtuvassa keskustelussa. Kokeilemalla se selviää. Monet lapsethan ovat jo ennen pandemiaa tottuneet keskustelemaan sukulaistensa tai ystäviensä kanssa tietokoneen tai puhelimen näytöltä toisensa nähden.
Jos lapsella tai nuorella on ylipäänsä vaikeuksia kommunikoida ruudun takana oleville, tilanne voi näyttäytyä samanlaisena myös etäyhteyksin toteutettavissa perheterapiatapaamisissa.
Olen voinut hyödyntää etävastaanottoa perheterapiaprosessin käynnistämiseksi esim. puhumalla pimeän ruudun takana olevalle nuorelle, saaden vastauksen chatissa. “Pimeän tapaamisen ” jälkeen nuori perheensä kanssa osallistui etätapaamiselle.
Usean eri ikäisen perheenjäsenen osallistuminen etätapaamiselle haastaa perheterapeutin kekseliäisyyttä. Erityisen vilkkaiden lasten osalta voi 20-30 minuutin tapaaminen olla jo paljon ja silloin tapaamista voi jatkaa vanhempien kanssa siten, että lapsi käy välillä sanomassa kommentin. Useista kymmenistä etätapaamisista vain muutamat ovat siirtyneet odottamaan läsnäolotapaamisten järjestymistä vastaanotollani.
Uskallan väittää, että perheiden tilanteiden myötäeläminen onnistuu etätapaamisilla yhtä lailla kuin lähitapaamisillakin. Ruudun takaa kehonkielen hahmottaminen on vaikeaa, mutta perheterapeutin katse on todennäköisesti tarkasti ja keskittyneesti perheenjäsenissä. Psykologian maisteri Jonne Hietanen toteaa psykologian väitöskirjatutkimuksessaan “katsekontaktin aiheuttaneen videopuhelun aikana samanlaisia fysiologisia reaktioita kuin kasvokkaisessa tilanteessa ja tulokset viittaavatkin siihen, että näiden reaktioiden osalta videopuheluyhteys muistuttaa kasvokkaista vuorovaikutusta enemmän kuin ehkä olimme ajatelleetkaan “ https://www.tuni.fi/fi/ajankohtaista/jonne-hietanen-katsekontakti-aktivoi-itsetietoisuutta-ja-autonomista-hermostoa-seka .
Kaiken kaikkiaan suurin haaste etäyhteyksin toteutetuissa perheterapioissa ovat olleet ajoittain huonot tietoliikenneyhteydet.
